keskiviikko 24.1.2018
Senja

Sisällistä, vapautta ja kansalaista

Satavuotisjuhlavuosi on takana. Nyt esillä on toinen satavuotismuisto enemmän ja vähemmän juhlallisissa tunnelmissa. Puhutaan nimittäin vuoden 1918 kohtalonhetkistä, joista ei ole aina ollut helppo puhua. Toivottavasti olisi jo.

Kun kysymyksessä on sisällissota – tässä tapauksessa vapaus-, kansalais- ja luokkasodaksikin sekä kapinaksi mainittu mainitsijan lähtökohdista ja tarkoitusperistä riippuen – on asian käsittely aina vaikeampaa muihin sotiin verrattuna. Tämä on havaittu maailmanlaajuisesti. Tämä tunnetaan myös Varkaudessa.

Varkaudessa elettiin sata vuotta sitten levottomia aikoja. Ilmapiiri oli vähintäänkin kireä jo edellisen vuoden puolella. Nälkä ja työttömyys vaivasivat. Kunnallisen itsehallinnon puute vaikeutti asioiden ratkomista. Oli van tehdas ja työväki, ja molemmilla omat intressinsä ja näkemyksensä.

Varkaudesta muodostui punainen saareke keskelle Itä-Suomea. Paikalliset oikeistomieliset olivat helisemässä aina helmikuun alkuun. Sen jälkeen osat vaihtuivat. Veri virtasi puolin ja varsinkin toisin. Rajuja ylilyöntejä tapahtui kummallakin puolella, ja jokainen hengenlähtö aiheutti suurta henkilökohtaista surua, jota on kannettu sukupolvesta toiseen.

Varkauden valloitusta muisteltiin näyttävästi suojeluskuntapiireissä aina sotavuosiin. Hävinneen osapuolen edustajat puivat nyrkkiä taskussa ja neljän seinän sisällä. Sen jälkeen osat vaihtuivat. Puolueettoman ja kiihkottoman tarkastelun aika antoi odottaa itseään vuosikymmenet.

Punaisessa Varkaudessa elettiin voimantunnossa. Päästiin näyttämään, ja samalla makseltiin vanhoja kaunoja työnantajille ja talollisille. Kun Varkaus vallattiin, olivat valkoiset vielä suuremmassa voimatunnossa. Punaisen terrorin uhrien henki maksettiin vielä kovemmin.

Vankileirille passitettujen kuulustelupöytäkirjat ovat nyt kaikkien luettavissa Kansallisarkiston verkkosivuilla. Sukunimihaulla löytyy monta varkautelaista, joiden toiminta punakaartin riveissä oli nykykatsannossa enemmän tai vähemmän amatöörien puuhastelua. Varkauden valloitus ei ollut sotilaskoulutusta saaneille temppu eikä mikään.

Mitenhän olisi käynytkään, jos Varkauden valloituksen jälkeen olisi käsketty kaikki kotiin ja heittämään pyssyt pois, ja murhiin osallistuneet tuomittu rikoslain mukaan? Saattaisi olla koko 1918 huomattavasti helpompi pala purtavaksi.

Toivottavasti sata vuotta olisi jo riittävän pitkä aika näiden historiallisten tapahtumien ruotimiseen ilman minkäänlaista kiihkoilua puoleen tai toiseen. Poliittinen väritys on kehnoin tarkastelutapa, katsoi noita aikoja mistä näkökulmasta tahansa. Typerintä on asetella silloisia rintamalinjoja nyky-yhteiskuntaan. Varkauden tapahtumissa puhdas aatteellisuus on tulkintakeinona vain ahdasta puutteellisuutta.

Pelkään, ettei ylilyönneiltä vältytä. Some tarjoaa kärjekkäisiin ja perustelemattomiin mielipiteisiin kanavan, jota varmasti myös käytetään.

Warkauden Lehti on mukana järjestämässä 1918-tapahtumaviikkoa. Historiallisia tapahtumia käsitellään myös juttusarjana.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *