keskiviikko 13.12.2017
Seija

Siili pääsi hätämajoitukseen

Könönpeltolainen Tiina Lintunen pelasti siilin hengen. Hän kiinnitti sunnuntailenkillä huomiota ennen aikojaan horroksesta heränneeseen eläimeen. Siili hoippuroi orvon oloisena auratun penkan päällä Oravamäessä.

– Tiina otti yhteyttä Varkauden Luonnonystävien Hannu Räsäseen, joka muisti viimevuotisesta lehtijutusta, että hoidin siiliä viime keväänäkin. Niinpä puhelin soi sunnuntai-iltana ja TIina toi siilin pahvilaatikossa minulle, Anita Eronen kuvailee.

Normaalisti siili kömpisi hereille vapun aikoihin, tietää lajiin perehtynyt Eronen.

– Se on luultavasti etsinyt varapesää, mutta hanki on nyt niin kova, että sitä olisi ollut vaikea löytää. Ravinnon saaminen on sille luonnossa tähän aikaan mahdotonta, hän kertoo.

Heräämisen syy on hänen arvionsa mukaan se, että pesään on ehkä valunut vettä tai jokin eläin on käynyt häiritsemässä siilin rauhaa.

Siilejä on pelastettu tänä keväänä eri puolilla Suomea vaihtelevan sään armoilta. Siiliharrastajien Facebook-ryhmässä on ollut selviytymistarinoita Oulun korkeudelta saakka.

Nyt Kaura-ahossa majaileva siili on Erosen mukaan melko hyvässä kunnossa. Se oli tullessaan 950-grammainen, eli vielä hyvässä talvihorrospainossa. Nälkä ei ole siis luultavasti ollut heräämisen syy.

Nälkä on havahtumisen jälkeen kuitenkin ankara, joten ”ensihoitaja” antoi siilille yöksi 400 gramman purkillisen kissanruokaa. Eväs teki kauppansa, koska paino oli noussut maanantaiaamupäivään mennessä jo 1,1 kiloon.

Muutaman päivän vahvistumisen jälkeen siili on tarkoitus siirtää pihalle talvipesämökkiin.

– Se saattaa vielä horrostaa ainakin pikku pätkiä.

Viime kesänä tehtyyn pikkumökkiin tulee uudet kuivikkeet ja ympärille aitaus, jotta siili ei pääsisi karkaamaan rivitalon pihasta.

– Niillä on omat reviirinsä, joten ne täytyy palauttaa takaisin kotikulmilleen.

Sen takia ihannetilanne olisi, jos väliaikaiskoti löytyisi Könönpellosta. Esimerkiksi viileä aitta tai muu ulkorakennus olisi siilille sopiva paikka. Jos majoittaja löytyisi, Eronen olisi valmis hankkimaan ruuat ja lainaamaan talvimökkiä.

Siili sai hoitajaltaan nimen Suppu, koska se on vähän viimekeväistä siiliä arempi. Lähikontaktia kuitenkin tulee esimerkiksi punnitusta tehdessä.

– Ikää on vaikea arvioida. Sen uskaltaa sanoa, että se ei ole viime vuoden poikasia. Sukupuolta se ei ole antanut katsoa.

Eronen on tottunut siilien tapoihin, sillä hän innostui niistä jo parikymmentä vuotta sitten Käpykankaan puolella asuessaan. Omakotitalon pihassa kävi ruokittavana parhaimmillaan 14 siiliä.

– Siileillehän ei saa antaa maitotuotteita eikä mielellään viljaa. Parasta on puhdas vesi ja kissanruoka, hän vinkkaa.

Siilikanta on Erosen havaintojen mukaan Varkaudessa vähentynyt esimerkiksi edellisvuosikymmeneen verrattuna. Syyksi hän arvelee lämmenneitä talvia.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *