tiistai 19.9.2017
Reija

Mummonmökistä kesäparatiisi

Katja Torvikoski ja Luca Calzavara remontoivat mökin Lucan vanhemmille Luttilassa. Roberta Pastori Calzavara, Luca, Gianni Calzavara ja Katja koirineen uudistetun mökin edessä. (Kuva: Juha Leskinen)

Jos poika ei ehdi vanhempiensa luo Roomaan, vanhempien on tultava pojan luo Varkauteen. Luca Calzavara ja Katja Torvikoski elävät kiireistä arkea Warkhausin ja Keskuskonttorin yrittäjinä. Niinpä Lucan vanhemmat viettävät muutamia kuukausia vuodesta Varkaudessa.

– Meillä on nyt suurin piirtein sama etäisyys kuin silloin, kun asuimme kaikki Roomassa, Luca kertoo yhdessä vanhempiensa Gianni Calzavaran ja Roberta Pastori Calzavaran kanssa.

Ennen Varkauteen tuloaan Luca pyöritti yhdessä Katjan kanssa aamiaismajoitusta Vatikaanin alueella. Lucan suku on asunut siellä pitkään ja onnistunut aikoinaan hankkimaan asuntoja edullisesti. Enää se ei onnistu hintatason noustua, ja niinpä pariskunta päätyi yrittäjiksi Varkauteen.

Aluksi roomalaisvieraat asuivat Lucan ja Katjan luona. 1930-luvun ”noppatalo” Savontiellä kävi kuitenkin ahtaaksi.

– Ja meillä on erilaiset elämänrytmit, Katja kertoo.

Nuoripari alkoi etsiä taloa, jonka he voisivat remontoida ”vierasmökiksi” Robertalle ja Giannille. Sopiva noin 35-neliöinen mökki löytyi Luttilan periltä.

– Talo oli jo saanut purkutuomion ja ostimme tämän tonttina.

Vuonna 1926 rakennettu rakennus saunoineen oli päässyt ränsistymään, koska se oli ollut kymmeniä vuosia ilman ympärivuotisia asukkaita.

– Melkein kaikki on tehty uusiksi putkituksista lähtien. Hirsirunko jäi.

Entinen mummonmökki on ollut kesämökkikäytössä nyt viitisen vuotta. Siinä on keittiö, modernit pesutilat, yhdistetty makuuhuone ja olohuone sekä parvi. Rakennus tuntuu avaralta, koska ullakko purettiin ja katto on nyt auki ylös asti.

Remontin teki pariskunta itse. Molemmilla on sekä käytännön kokemusta että veren perintöä remonttityöhön.

– Arvostan sitä, että vanhaa säilytetään, sanoo Gianni Calzavara, joka teki työuransa arkkitehtinä.

– Ihmettelen, miksi Varkaudessa puretaan vanhoja rakennuksia. Vain ne ovat kiinnostavia ulkopuolisille kävijöille, hän miettii.

Parhaiten Roberta ja Giovanni viihtyvät Suomessa sulan maan aikaan. He käyvät yleensä Varkaudessa muutamia kertoja vuodessa. Tällä kertaa Luttilassa on vierähtänyt yhteen menoon harvinaisen kauan, lähes kolme kuukautta.

Sekä nuorempi että vanhempi sukupolvi nauttii yhteisestä arjesta. Tekemisissä ollaan mahdollisimman paljon.

– Anoppi on huolissaan, että ovatko he liikaa Varkaudessa. Päinvastoin, Katja sanoo.

Häntä ja Lucaa tosin harmittaa joskus se, että työpäivät venyvät ja yhteistä aikaa jää niukasti. Silloin rakkaus kuitenkin maistuu vähintään anopin ja äidin ruuissa.

– Haemme joskus täältä ruokaa mukaan kymmenen aikaan illalla, Luca kertoo Luttilan-talon keittiössä.

Taulumäen tori on tullut tutuksi Robertalle ja Giannille, kun he ostavat sieltä kasviksia tai poikkeavat kahville. Heillä ei ole ajokorttia, joten Roberta osaa bussiaikataulut ulkoa.

Suomen kesä on roomalaisnäkökulmasta niin viileä, että järvessä uiminen ei kiinnosta. Roberta käy mielellään Kuntorannassa saunomassa ja uima-altaassa. Loppukesällä pariskunta nauttii siitä, että omasta pihasta voi poimia puna- ja mustaviinimarjoja. He ovat myös tutustuneet naapureihin ja esimerkiksi grillailleet heidän kanssaan.

– Täällä on kuin maaseudulla, miksi tarvitsisi enää erikseen kesämökkiä, Gianni nauraa.

Kommentit

  • Ajattelija

    Nämä henkilöt tuntuvat olevan tosi positiivisia !

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *