torstai 19.10.2017
Uljas

Ihmisiä, sattumuksia ja muistikuvia (juhlaesitelmä)

Arvoisat Antinpuistolaiset!

 

I

Aluksi katseen suunta oli aina Lyseon pihamaalta kohti vielä olemassa olemattomia rakennuksia. Tarkasteluun yhdistyi kaksi olennaista elementtiä: sivistysihanteen mahdollistaja ja haave modernista kodista. Näin miten luonnos tai idea vähitellen muuttui konkreettiseksi punatiilitalopariksi. Olin kuin keskellä kertomusta, johon osallistuin salaisena roolihahmona. Muut eivät tienneet, että toimin virallisen havainnoijan osassa.

 

Ennen tornitaloja samalla paikalla olivat pitkät, vaaleat ja matalat puutalot. Sieltä pieni poika kävi ostamassa anopiltani metrin maitoa. Poika sai maidon ostetuksi ja poistui liikkeestä ylpeänä. Tilanteessa oli eittämättömästi läsnä ammattisivistyksen ihanne.

 

Ne olivat riemukkaita loppukesän ja alkusyksyn päiviä. Münchenin kesäolympialaiset sykähdyttivät: eritoten mieleen painuivat Virenin ja Vasalan kultamitalit sekä Kantasen pronssimitali. Järkyttävä veriteko pysäytti ja muuttaa koko kisamuiston hieman tummansävyiseksi. Onneksi siltä ajalta valoisina muistikuvina ovat Arja-täti, Tenavatuokio ja peilin tyhjä taikakehys, jonka läpi näkyi joskus myös Matti.

 

Lukuisat nimet ovat ajatuksissani: Manninen, Laitinen, Toivanen, Pöllänen, Tiainen, Niininen, Huhtala, Väisänen, Niskanen, Törnroos, Havunen, Rissanen, Heiskanen, Kinnunen, Mikkola, Naakka, Silaste, Karhu, Piipponen, Ekholm, Hankala, Kosunen, Arminen, Meriluoto, Itkonen, Tasa, Talvenheimo, Elola ja Eroila. Nimirunsaudesta huomaan, että muiston aika on kerrostunutta aikaa. Limittäin sijoittuneisiin nykyisyyksiin yhdistyy myös näkemys muiston pysyvyydestä. Yhä pystyn näkemään itseni ja toverini pelaamassa polttopalloa pihakeinujen luona. Vieläkin aikuiset huoltavat suksiaan ja lähtevät sitten Kämärin suuntaan – jotkut hiihtäen ja toiset suksia olallaan kantaen. Kun näkee, niin muistaa, ja kun muistaa, niin näkee. Sellaisia ovat muistikuvat olemukseltaan: entisyyden pysyviä jälkiä meissä.

 

Jo etukäteen unissa ja mielikuvituksessa näyttäytyneet asiat olivat uima-allas ja rakennuksia yhdistävä seikkailutunneli. Oli likimain mestarisuoritus kulkea tunneli päästä päähän sytyttämättä valoja. Monia riemukkaita pöytätennisturnauksia kävimme alakerran kerhohuoneessa. Tai puheissa tila taisi kulkea pingishuoneena. Usein nojasin pihan reunalla olleeseen puuaitaan ja seurasin palomiesten taitavaa lentopallon pelaamista. Varsinkin toukokuiset illat ovat muistissani, kun olin pihalla jaloittelemassa ja pitämässä taukoa kokeisiin lukemisesta.

 

Maanantain ja tiistain yleiset saunavuorot olivat suosittuja. Monesti löylyhuoneeseen ja lauteille pääsyä oli jonotettava. Saunojia oli paljon. Myös uimari joutui yleensä odottelemaan omaa vuoroaan. Ensimmäisenä syksynä oli miellyttävää uida, kun altaan vesi oli niin lämmintä. Sitten tuli öljykriisi ja pimensi kauppojen näyteikkunat sekä uima-altaamme veden. Ei se silti uimista estänyt. Saunassa oli vain käytävä tiheämmin lämmittelemässä.

 

II

Olen ikääntynyt yhdessä pihavaahteran kanssa. Olen seurannut pihan vihreyden ja lehtevyyden vaihtumista lumenvalkoisuuteen ja pakkastaivaan sinisyyteen. Olen kuullut äitien kutsuvan lapsiaan leikeistä kotiin ruokailemaan. Olen nähnyt eri aikoina eri oppilaiden kiiruhtavan kouluun. Pystyn kuvittelemaan vaimoni urheuden, kun hän viereiseltä leikkikentältä karusellitapaturman jälkeen, loukkaantunein polvin, kulki isoäitinsä luo. Muistan ylioppilaskokeisiin ja yliopiston pääsykokeisiin valmistautumiset. Niihin yhdistyi sekä riemua että pettymystä.

 

Elämä on kuin suuri uni. Päivät, vuodet ja vuosikymmenet lentävät pois kovin nopeasti. Silti ne menneet kotvat ovat meissä pysyvästi. Ne tekevät meistä meitä: juuri näitä määräihmisiä, joita itse kukin olemme. Kutsuin meitä mielessäni leikkisästi Antinpuisto-ihmisiksi. Tässä on alkuperäni; tämä on todellinen kotikontuni. Ilman tätä en olisi minä. Kun olen poissa täältä, jotakin minusta puuttuu. Täällä olen kokonainen.

 

Kiitän vilpittömästi taloyhtiön hallitusta saamastani kutsusta. On ollut kunnia-asia olla puhumassa tässä juhlatilaisuudessa ja jakaa nämä arvokkaat hetket yhdessä kanssanne. Liikutuin, kun tätä puhettani kirjoitin. Toivotan kaikille filosofis-runollista loppukesää.

 

Heinäkuussa 2017

 

Matti Itkonen

Kommentit

  • VesaPetri Tissari

    3vuotta tuli asuttua Antinpuisto 3ssa ja uima-allasosasto oli upea

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *